keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Pikamekot

Viime viikko oli hektinen, sillä heräsin viime hetkellä tajuamaan, että väitöskirjani tutkimussuunnitelma pitäisi olla valmis perjantaina. Kirjoitin tutkimussuunnitelmaa töissä sen minkä kehtasin, kotona illat ja yöt. Ainoa rentoutumiskeino oli sauman ompelu silloin tällöin. Ennen perjantaita syntyi mekko tyttären valitsemista kankaista  (anteeksi ihan luokattoman huonot kuvat):




Perjantaina sain tutkimussuunnitelman valmiiksi klo 18 ja sen jälkeen painuin työhuoneeseen saksimaan zero waste -mekon tytölle. Yhtään monimutkaisempaan eivät aivot enää taipuneet. Tästä tuli kyllä lähinnä tunika, kun 40cm oli liian vähän mekkoon. 





maanantai 20. tammikuuta 2014

Haastetta napinläven muodossa

Viime viikolla alkaneet pakkaset saivat huomaamaan, että lasten vaatekaapeista uupuu lämmikettä. Ensiksi ompelin tytölle sydänvelourista takin. Tein sen koossa 98, jotta takki olisi sopiva vielä kesälläkin, jolloin tällaiset ovat mukavia vähän viileämmällä säällä ihan päällystakkeinakin. Alunperin tarkoitus oli tehdä vetoketjullinen takki, mutten löytänyt mistään livekaupasta vaaleanpunaista avovetoketjua enkä jaksanut odottaa nettikauppojen toimitusta. Niinpä päädyin tekemään nappilistan. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes piti tehdä napinlävet. Kuvittelin että uudella ompelukoneellani se sujuu kuin vettä vaan - olihan edellisessä koneessakin ollut helppo yksivaiheinen napinläpi ja nyt oli alla parempi kone. Ensimmäinen napinläpi onnistui hienosti testitilkussa, mutta epäonnistui takissa.  Kun näin oli käynyt useamman kerran, päätin luovuttaa silta päivältä. Eilen yritin uudelleen. Sama tulos. Monen yrityksen ja erehdyksen kautta päättelin, että jostain syystä napinläpijalka tulkitsee paksua kohtaa kääntymiskohdaksi ja siksi napinlävet jäivät liian lyhyiksi. Kääntämällä kangas ylösalaisin, onnistuivat virheelliset napinlävet. Mutta kylläpä siinä meni aikaa!





Tämän parempaa sovituskuvaa en onnistunut saamaan. Tyttö on keksinyt alkaa pelleillä sovituskuvia otettaessa.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Noshin kevätuutta veivattuna

Tämän viikon ompeluryhmän veivihaasteena tuli Noshilta yllätyskangas. Perjantaiaamuna paketista paljastui kaunista turkoosia lintukangasta. Mietin ensin yhdistää sitä ruskea-vakoiseen pallotrikooseen, mutta juuri ennen ompelua tuli idea tästä tunikasta. Kaava-apuna oli Hoops, mikäpä muukaan. Katkaisin yläosan rinnan alta ja laitoin siihen tereen samasta vaaleanpunaisesta resorista kuin kanttaukset. Helmaan rypytys framilonilla tuohon eteen , hihat pitkiksi ja siinäpä se. Tunika oli melkein valmis, kun keskimmäinen tuli valittamaan ompelumetelistä (työhuone on juuri hänen huoneensa alapuolella), joten jätin hihansuiden viimeistelyn tälle päivälle. Hyvin kelpasi turkoosi tytölle ja hän halusi tunikan päälleen heti, kun sain sen valmiiksi. Sovituskuvat olikin se vaikeampi osuus...
                                            Tässä tunika eilen, ennen hihojen viimeistelyä





torstai 16. tammikuuta 2014

Veivausta ja jättistä

Viime perjantaina ompeluryhmän haasteessa piti inspiroitua kuvasta. Minulle tuli heti inspiraatio simppeliin puseroon, jota olin jo aikaisemmin miettinyt. Tämän sai meidän keskimmäinen.


Ompelin hänelle myös ne pyydetyt "jättipikkarit" ja ovat kuulemma niin hyvät, että lisääkin pitäisi saada.




maanantai 13. tammikuuta 2014

Prinsessalle

Ompelin taannoin tyttöselle prinsessamekon. Siitä asti hän on pyytänyt kruunua, joka ei satu päähän. Tänään sain vihdoin kruunun ommeltua. Tämä oli pikasurautus ja koeversio, mutta tuli heti käyttöön. Tyttö valitsi koristeeksi "pinkkejä timantteja".


Kruunun kokoa voi säätää tarranauhalla. Sisäpuoli on huopakangasta ja se tekee kruunusta tukevan. 



Tässä surusilmäinen sovituskuva, kun tyttö kaatui matkalla iltapalapöytään ja satutti huulensa. Mutta kruunu piristi kuitenkin.


Prinsessalle valmistui myös aluspaita sävy sävyyn


sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Ufoja

Viikonlopun aikana olen kunnostautunut ufojen (keskeneräisten tekeleiden) ompelemisessa. Kaikki oli leikattu valmiiksi, mutta siinäpä se. Vanhimmat ufot olivat lähes parin vuoden takaa ja niissähän kävi niin, että käyttäjäkin vaihtui tässä odotellessa. Ensin valmistuivat velourhousut. Ensimmäisessä kuvassa on alunperin keskimmäiselle tarkoitetut tummansiniset housut. Housut ovat suunnilleen kokoa 98 ja keskimmäinen käyttää kokoja 110-116... Laitoin vaaleanpunaiset resorit vähän tyttömäisyyttä tuomaan ja vaikka ne ovat vähän isot vielä, niin kelpasivat tyttärelle.


Tyttärelle toinenkin ufo: princess castle-mekko. Leikkasin kankaat kesällä ja yritin ommella ennen reissuamme joulukuun alussa, mutta ompelukone hajosi silloin. Toivottavasti tätä tulisi käytettyä, vaikka onkin lyhythihainen. Tuo Siiri ja Myyry on vain niin ihana kangas. Harmi, että olin tilannut kangasta vain 0,5m, eikä siitä riittänyt pitkiin hihoihin. Olikohan jotenkin tavallista kapeampaa?


Esikoiselle olin leikannut tässä syksyllä joskus kahdet bokserit. Ne ompelin tänään valmiiksi. Keskimmäinen vaati muuten saada omat "jättipikkarit", joten luvassa on lisää näitä. Esikoinen tykkäsi kovasti, kun näissä boksereissa on pidemmät lahkeet, niin lämmittävät näin pakkasten alettua. Kokona näissä 98. Esikoinen on 7-vuotias ja 121cm /19.5kg. Otin mitat tänään kaikista lapsista ja totesin koon 98 olevan passeli, kuten silloin syksylläkin ajattelin. Esikoinen on tosi kapoinen lantiostaan ja reidetkin ovat ihan tikut. Nämä ovat itse asiassa pikkuisen jopa reilut.



Leivon sämpylöitä aina lauantai- ja sunnuntaiaamuisin (tai itse asiassa teen taikinan jääkaappiin jo edellisenä iltana ja paistetaan ne aamulla). Sämpylöitä jää aina muutama välipalaksi, mutta niillä ei ole ollut kunnollista säilytyspaikkaa, sillä pussissa menevät liiankin pehmeiksi. Leipäkoriin olin kankaat leikannut joskus ja eilen sitten ompelin sen vihdoin ja viimein. Laitoin nauhakujan ja nauhat, jotta korin saa myös kiinni, eivätkä leivät kuivu.




perjantai 10. tammikuuta 2014

Pojille puserot

Mekkoja tulee ommeltua paljon, poikien puseroita vähemmän. Syynä ehkä se, että niihin tuntuu olevan vähemmän hyviä ideoita eikä jaksaisi aina peruspertsaa. Melkoisen perusmeiningillä nytkin mentiin, mutta jotain pientä ideaa sentään.

Keskimmäinen sai Viljamin Puodin ratikoista itselleen puseron. Tämä kangas oli jo saapuessaan kovin mieluinen ja poika on odottanut, että saisin toimivan koneen, jotta kankaasta tulisi hänelle pusero. Nyt kun sellainen kone on, ei ole syytä enää antaa pojan odottaa.


Isoveljelle taas olin luvannut liikennemerkkipuseron ja kankaatkin siihen oli leikattu valmiiksi joskus syksyn aikana. Liikennemerkiksi valikoitui "ruuhka". Applikointi ei kyllä mennyt ollenkaan putkeen, vaan nakkasin ensimmäisen etukappaleen roskikseen. Meinasin muuttaa suunnitelmia täysin, mutta esikoinen tsemppasi: "äiti, älä nyt luovuta. Kyllä sä osaat, kun keskityt. Uudestaan vaan. " No pakkohan se oli. Toinen versio onnistuikin sitten ihan kivasti, vaikken ihan tyytyväinen olekaan. Vähän on vielä totuttelemista uuden koneen säätöihin. Mutta silti Pfaffilla on kyllä applikointikin paljon sujuvampaa kuin Brotherilla.  



tiistai 7. tammikuuta 2014

Uuden koneen tuotoksia

Uutukainen Pfaff Ambition 1.0 kotiutui lauantaina, kun kävimme sen hakemassa Erkin tikistä. Sain hyvän opastuksen koneen käyttöön, joten saatoin aloittaa ompelun heti kotiin päästyäni. Mieskin oli huomaavainen ja vei lapset uimaan, jotta sain tutustua koneeseeni kaikessa rauhassa. Ihana tutustuminen olikin. Kyllä kelpasi ommella, kun saumojen yli huristettiin kuin vettä vaan, tikit vaihtuivat napin painalluksella, puolat olivat kauniissa järjestyksessä kannen alla. Lauantai ja sunnuntai menikin täysin ommellessa. Tein nyt tällaisia peruspertsoja, kun halusin tulla sinuiksi koneen kanssa ennen mitään monimutkaisempaa. Mutta olipas kiva ommella jopa näitä perusjuttuja, joita olen vältellyt, mutta joille on kovasti tarvetta.

Kuopukselle pyjama:


Ja aluspaita. Piti vähän päästä kokeilemaan kirjontaompeleitakin



Pojille yöhousut

Esikoiselle joustocollegesta housut

Tyttöselle ompelin vielä tunikan tästä ihanasta kissa-kankaasta, josta tein hänelle vauvana bodyn. 




Näiden ompeleminen olikin todella nopeaa, kun kone ei temppuillut kertaakaan. Mies totesi, että taitaa olla hyvä kone, kun ei kuullut yhtään sadattelua. 

Eilen aloitin applikoinnin. Siitä lisää ensi kerralla.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Parhaat palat

Ennen kuin esittelen uuden ihanan ompelukoneeni tuotokset, palataan hetkeksi Brotherin parhaisiin paloihin, sillä ei sekään huono ollut. Tällaisia syntyi yhteistyömme tuloksena:
































Kiitos Brotherini!