perjantai 31. elokuuta 2012

Ihqu kettu ja ei niin ihkut housut

Tällä viikolla postiluukusta on tipahdellut toinen toistaan ihanampia kankaita. Leikkelin heti alkuviikosta tämän Paapiin  ihqun kettukankaan keskimmäiselle paidaksi. Taidan olla siitä poikkeava, että en marinoi ihania kankaita, vaan haluan heti päästä ompelemaan niitä. Paidasta tulikin juuri niin ihana kuin ajattelin.

Kaapista löytyi Hilcon velouria palanen, joka on ihan samanväristä kuin nuo ketut. Sehän tietenkin huusi päästä kaveriksi tälle paidalle. Erään pitkän ja rankan työpäivän päätteeksi rentouduin leikkaamalla kankaan ja tänään sitten ompelun aloittaessani huomasin, että olin sitten leikannut vastoin langansuuntaa. Ou jee. Eipä sille enää mitään voinut. Housut niistä kuitenkin tuli, mutta kummallisesti saumat lähtivät ommellessä koko ajan erilleen toisistaan eikä näitä housuja voi kummoisiksi kutsua. Eiköhän niitä kuitenkin tule pidettyä, sen verran paljon keskimmäinen niihin ihastui.



Esikoinen ihastui myös kankaaseen ja pitikin sitten tilata hänelle kettua keltaisena. Se onkin jo postissa matkalla. 

Tällaisia ihanuuksia tällä viikolla saapui:

Vielä on Metsolan paketti postissa odottamassa noutoa. Miten niin karkasi mopo vähän käsistä...


maanantai 27. elokuuta 2012

Se on loppu nyt!

Nimittäin poliisitrikoo - vihdoin. Alan olla kyllästynyt tuohon kankaaseen, samoin musta-valkoraitaan. Erilaisia poliisipaitoja olen tehnyt 7 kpl ja kangasta on kulunut 1,5m, raitakangasta saman verran. Tässä viimeiset versiot. Kankaat alkoivat jo olla vähissä ja kun ne venähtivät pesussa kieroiksi, niin en kyllä millään sommittelulla saanut näistä suoria. Ei voi mitään. Ensimmäisessä paidassa on vain etuosa poliisikangasta ja sekin riitti ihan juuri ja juuri leveyden puolesta. Toiseen paitaan laitoin jämät poliisikankaasta, jotka jäivät yli, kun tein pari 80-86 kokoista puseroa. Raitakangas tuli käytettyä kyllä viimeiseen asti ja siksi sitäkään en saanut säädettyä ihan suoraan, kun ei ollut varaa siirtää kaavaa mihinkään suuntaan. Aika hyvin meni kuitenkin raitojen kohdistukset siihen nähden. Ensimmäinen paita lähti kaverin pojalle, toisen sai meidän nuorempi poika. Kuvassa myös edellisen postauksen tähtipaita esikoisen päällä.



lauantai 25. elokuuta 2012

Tähdellistä tänään

Tänään olen tuhonnut punaista tähtikankasta. Ei ihan suosikkikankaani: väri on jotenkin haalea, esipesussa tuli jo pientä nukkaa ja kangas ei tunnu kovin kivalta. Olin ajatellut tehdä kankaasta esikoiselle puseron, mutta tuo kankaan tuntu sai vähän toisiin aatoksiin. Pusero siitä tuli, mutta yhdistettynä musta-valkoiseen raitaan. Mietin pitkään resoreiden väriä ja jotenkin tämä keltainen näytti kivoimmalta. Esikoinen ainakin tykkäsi.



Tein viime viikolla tytölle samasta kankaasta eri värissä singoallabodyn. Se sai päiväkodissa kovasti kehuja. Hassua, sillä itse en tuohon oikein tykästynyt. Ehkä taas tämän kankaan tunnun takia.


Esikoinen sai punaisesta tähdestä hatun, jonka eteen laitoin raketti-nauhaa. Tässä esikoisella päällä aikaisemmin ompelemani pyjamahousut. Raukka on niin laiha, etteivät housut oikein pysy päällä. Täytynee laittaa kuminauha resorin sisälle. 


Tällainen seuraneiti minulla oli tänään. Ompelin itse uudemmalla koneellani tuossa vinottain vastapäätä. Olen antanut tyttösen puuhailla tämän vanhan koneen parissa ja kyllä se jaksaa kiinnostaa. 




perjantai 24. elokuuta 2012

Cupcake Elina

Työviikko taas takana ja ihana vapaa perjantai. Aamupäivällä nautittiin lasten kanssa ulkoilusta ja päiväuniaika tuli käytettyä tehokkaasti tämän mekon ompeluun. Kaavana Mekkotehtaan Elina, sydän kopioitu Cupcakelta (okei, nykyään Racoonin, mutta paita, josta tämän kopioin on Cupcakena ostettu). Materiaalina ihana vadelmanpunainen Hilcon velour, vuorina Hilcon raidallinen campan. Sydämen haalean vaaleanpunainen velour Kangas Hamstereista. Tyttö vielä nukkuu, enkä ole päässyt kokeilemaan mekkoa, mutta omaan silmään näyttäisi aika reilun kokoiselta, vaikka pienensin koosta 86/92 muutaman sentin ja leikkasin ilman saumavaroja.


maanantai 20. elokuuta 2012

Minitissis

Tyttösellä oli aivan ihana valekietaisumekko viime talvena ja olen jo pitkään suunnitellut ompelevani hänelle uuden samalla mallilla. Olen ehtinyt myydä mekon, joten en pystynyt ottamaan mekosta mallia muuten kuin kuvan perusteella. Jouduinkin purkamaan muutaman kerran tuon etuosan ja leikkaamaan lopulta kantit pois ja tekemään siitä matalamman, sillä kaula-aukko jäi ihan liian pieneksi. Laitoin kaula-aukkoon resorit, kuten alkuperäisessä mekossa enkä kantannut.  Hihansuut sen sijaan kanttasin ja niistä tuli ihan täydelliset, kun noudatin jonkun neuvoa blogissa tai oe:ssä että ompelin kantin ensin nurjalle ja käänsin sitten oikealle, eikä toisinpäin. Ihan kiva mekko tästä tuli ja teen varmaan ainakin toisen vielä. Kangas on Hannan Kankaasta. Tajusin vasta mekon valmistuttua, että tämähän on minitissis!









sunnuntai 19. elokuuta 2012

Kieroja kankaita

Olen tässä viikonlopun aikana tehnyt kahden kaverin lapselle vaatetta. Helikopteripaita meni aika kivasti, mitä nyt tuosta mustasta kankaasta meinaa tulla valkoinen tikeistä läpi, kun kangas on värjättyä. Toisen setin housutkin syntyivät suuremmitta taistoitta, vaikka kerran jouduinkin purkamaan toisen lahkeen resorin.  Housut ovat kokoa 80/86, pitkillä resoreilla, paita kokoa 86. Paidan kaava uusimmasta Ottobresta, housut oma versio.


Laitoin toiseen lahkeeseen tähtinauhan antamaan vähän ilmettä. Housut ovat saamassa kaverikseen poliisipaidan, jahka saan sen ommeltua.

Mutta poliisipaita...Olen laiska, enkä yleensä pese kankaita ennen ompelua. Nyt pesin, kun ajattelin että olisi harmi, jos vaatteet kutistuisivat liian pieniksi ensimmäisessä pesussa. Pesun jälkeen sekä poliisikangas että raitakangas olivat aivan kieroja. Eilisen illan kiroilin ja yritin saada kohdistettua kangasta leikkaamista varten. Tänään yritin saada ommeltua kieroa kangasta niin, että paidan kehtaisi antaa eteenpäin. Aikamoista taiteilua se vaati. Äsken leikkasin vielä yhteen paitaa noita samoja kankaita ja kyllä oli homma. Taidan vastaisuudessa olla laiska ja jättää kankaat pesemättä ja tehdä paidanhelmoista vaan vähän pidemmät, kuten tähänkin asti. Miten te saatte kieroista kankaista ommeltua siedettäviä paitoja?

Tämä paita on Ottobre 1/12 -lehdestä ja kokoa 116. Lisäsin hihoihin resorit, jotta menisi pidempään.


lauantai 18. elokuuta 2012

Viileämpien säiden varalle


Ompelin lähes koko viikon tätä hupparia. Ei siksi, että se olisi ollut erityisen vaikea, vaan siksi että ehdin ommella vain hetkisen kerrallaan. Perjantaina tämä kuitenkin valmistui. Ihan ilman purkamisia ei tämäkään toki syntynyt, kun en ole aikaisemmin kunnon hupparia tehnyt. Vetoketju vähän kupruaa tukikankaasta huolimatta, mutta ei pahasti kuitenkaan. Kaava on uusimmasta Ottobresta, koko 116 ilman saumavaroja. Tein hupun vuoritettuna, vaikka ohjeessa se oli ilman vuoria. Kankaat Fabriinasta Hilcon kirkkaanpunaista velouria, Michas Stoffecken tähtikuvioista bio-interlockia, tummansininen resori myös Hilcoa. Rengasvetoketju Royal-Tuotteesta. Ehkä olisi voinut olla jotain raikkaampaa väriä mukana tai ehkä raitaresoria, mutta ihan kiva tuli näinkin. Kirkkaanpunainen on esikoisen lempiväri. Yleensä tykkään yhdistää punaiseen valkoista, mutta en halunnut tästä liian tyttömäistä, kun selvästi eskarissa on jo tarkempaa mikä on tyttöjen ja mikä poikien vaate. Esikoinen ei suostunut pukemaan hupparia päälleen, kun on ollut niin lämpimiä päiviä. Ehtiihän sitä.

Totesin taas, ettei ompelua tule harrastettua ainakaan siksi, että saisi vaatteita halvemmalla. Tähänkin meni 70cm velouria koko leveys, lisäksi vetoketju  4,25€, hupun vuori ja resorit yhteensä yli parikymppiä siis.

perjantai 17. elokuuta 2012

Hop hop däpä däpä


Toinen työviikko takana. Tänään olin lasten kanssa kotona, kuten aina perjantaisin ja kaivoin kaapin uumenista jo lähes unohtuneet lorukortit. Pojat eivät ole niistä enää niin kiinnostuneita, mutta ajattelin että pikkuneiti alkaa jo olla sellaisessa iässä, että loruista olisi iloa. Tein nämä lorupussit ja kortit kolme vuotta sitten joulukalenterilahjoiksi ja ne olivat käytössä pitkään. Kortteja on valtava määrä ja kuvassa on vain osa niistä. Silloin iski jokunmoinen askartelukäpänen ja osallistuin lorukorttivaihtoonkin (muutama kortti kuvassa on näitä vaihtokortteja). Suurimmassa osassa kortteja on itse asiassa laulu eikä loru. Tein silloin jostain syystä kolme pussia, vaikka kolmatta lasta ei ollut suunnitteilla. Nyt mietin, että pitäisi tehdä siihenkin joku applikaatio. En tuolloin ommellut vielä kuin ihan satunnaisesti ja sen kyllä huomaa jäljestäkin.


Tyttönen tykkäsi lorukorteista kovasti. Lauloin paljon tytölle hänen vielä ollessaan vauva ja selvästi hän muisti joitakin lauluista. Kävimme keväällä avoimen päiväkodin muskarissa ja siellä tyttö oppi Pikkuiset kultakalat -laulut käsileikin alta yksivuotiaana. Emme ole tuota laulua laulaneet sitten huhtikuun, mutta heti tyttö muisti, että lauluun kuuluu tuo käsileikki.


Puin tyttöselle tänään alkukesästä ompelemani singoallan. Lorupussien tapaan sekin oli unohtunut kaappiin. Onneksi elokuuhunkin mahtuu näitä aurinkoisia kesäpäiviä, niin ei ihan jää käyttämättä. Ihana norsukangas on Sampsukasta. Kaava oma.

maanantai 13. elokuuta 2012

Osasin!


Olen tosiaan ihan aloittelija ompeluhommissa. Sen takia tuntuu mahtavalta, kun huomaa oppineensa ja saa valmiiksi sellaisia, joita aikaisemmin ei uskaltanut edes ajatella kokeilevansa. Nuo edellisten postausten hupparit olivat sellaisia. Samoin tämä eilen valmistunut kauluspaita. Lainasin idean ihan suoraan Suorat Saumat- blogista, sillä ihastuin tästä raitakankaasta tehtyyn puseroon niin paljon. Minulla oli tuota samaa raitakangasta kaapissa helikopteripaidan hihoista ylijääneenä, eikä sille olisi voinut olla oivallisempaa käyttöä. Kaava on OB 4/12 Lumberjack koossa 116 ilman saumavaroja. Olisi saanut olla vähän pidempi helma, vaikka jo nyt otin pituuden koosta 122. Nepparit ovat vielä kiinnittämättä. Kauluksen musta trikoo on kierratetty omasta trikoopuserosta, joka on käynyt kerran päälläni. Musta ei vaan ole yhtään minun värini ja tästä kankaasta on jo aikaisemmin syntynyt pikkuneidille hautajaisiin mekko vuosi sitten. Kangasta oli juuri sen verran jäljellä, että sain kauluksen päälipuolen ja nappilistan päälimmäisen osan tehtyä. Alaosat ovat raitakangasta.




sunnuntai 12. elokuuta 2012

Housuja yhdelle jos toiselle

Viikonloppuna oli taas käytettävissä ne ah niin ihanat päiväuniajat ihan vain ompeluun. Kylläpäs oli mukava päästä koneen ääreen työviikon jälkeen. Tuloksena kaikille lapsille housut ja melkein valmis kauluspaita. Täytyy kyllä myöntää, että nämä housut eivät ole kovinkaan insipiroivia, mutta sitäkin tarpeellisempia. Pojat saivat kumpainenkin pyjamahousut. Jostain syystä pyjamahylly ammottaa tyhjyyttään, joten vaje oli paikattava pikimmiten. Keskimmäisen housut valmistuivat juuri perjantai-illaksi nukkumaanmenoaikaan ja ne sujahtivat samantien jalkaan, enkä saanut niistä edes valokuvaa. Tässä esikoisen housut, jotka ovat samanlaiset kuin ne keskimmäisenkin, mutta eri väriset. Nämä ovat Hilcon campania, joissa on vähän värivirheitä. Muuten en olisi raaskinut edes käyttää tätä ihanaa kangasta pyjamaksi.

Tarpeeseen tulivat myös nämä perusleggarit tyttöselle. Harmillisesti tein taas liian väljät, joten eivät ole ihan legginssit, mutta ihan hyvät housut kuitenkin. Taakse laitoin taas sydännauhaa koristeeksi, samoin lahkeensuun resoriin. Trikoo löytyi kaapin perältä ja on varmasti parisen vuotta vanhaa. Sattumalta löysin resoria, joka on täysin saman värinen kuin trikoo. 




perjantai 10. elokuuta 2012

Viikon ompelusaldo...

...ssa ei ole kehumista...

Viikko on ollut yhtä menoa ja meininkiä - tai siltä se on ainakin tuntunut uutta arkea opetellessa. Maanantaina palasin töihin ja lapset ovat olleet eskarissa ja päiväkodissa tiistaista torstaihin. Tänään olikin sitten ansaittu vapaapäivä. Illat ovat menneet tiiviisti tyttösen kanssa, joka on kaipaillut halailua päiväkodin jälkeen. Olen kyllä itsekin ollut sen verran poikki, etten ole jaksanut oikein ommella lasten mentyä nukkumaan. Sain sentään leikattua hupparin kankaat keskimmäistä varten ja eilen sitä aloittelin illalla. Tänään sain kivasti ommeltua kaikessa rauhassa tytön ollessa päiväunilla ja poikien pihalla leikkimässä. Tähän lyhensin huppua korkeussuunnassa pari senttiä, muuten kaavana sama Autumn Forest koossa 116, mutta tällä kertaa ilman saumavaroja, sillä pikkuveli käyttää kokoa 104. Hihoja ja helmaa myös lyhensin vähän. Oikein sopivan kokoinen tuli kaiken kaikkiaan. Kankaina Ottobresta tilatut astronautit ja siihen sopivat raidat. Päädyin keltaisiin kantteihin ja vetoketjuun ja ne piristävätkin mielestäni kivasti.  Tällä kertaa kanttaukset menivät jo kivuttomammin.



Esikoisen oli pakko saada laittaa päälle oma hupparinsa, joka on vielä odotellut kaapissa viileämpiä säitä.



Tajusin vasta poikien pukiessa päälleen nämä hupparit sisähousujen seuraksi, että tein ihan vahingossa mätsäävät setit aikaisemmin valmistuneiden housujen kanssa.


sunnuntai 5. elokuuta 2012

Valmistuihan se!



Minäkin ostin vihdoin paljon kehutun uusimman Ottobren. Kyllä se oli juuri niin ihana kuin kaikki sanoivat. Ensimmäiseksi päätin tehdä Autumn Forest-hupparin, sillä se houkutteli kivan mallinsa lisäksi kapeammalla mitoituksellaan. Bongasin jostain lukuisista viime aikoina lukemistani blogeista tuolla mallilla leijonakankaasta tehdyn hupparin ja ihastuin siihen heti. Niinpä sellaista lähdin esikoiselle tekemään. Hupparissa oli monta sellaista juttua, mitä en ole aikaisemmin tehnyt. Kaikki meni hyvin siihen asti, kun yritin saada halkion alareunaa viimeisteltyä. Pähkäilin ja pähkäilin, että miten saan kantit sisäpuolelle. Viimein tajusin, että Autumn Forestin kuvassa halkion alareunassa on viiste piirretty eri suuntaan kuin Be Careful Out There-hupparissa, jonka ohjeella halkio piti tehdä. Ei ihme ettei onnistunut. Lisäksi ompelukone ei suostunut ompelemaan kantteja yhteen, oli vissiin liian paksusti kangasta. Jouduin siis aika lailla kikkailemaan, että sain kantit edes suunnilleen siististi. Se vähän harmitti. Vetoketju olikin helppo, vaikka luulin vaikeaksi. Sain se tosi siististi, vaikkei kuvassa siltä näytäkään. Tosi kivat tuli myös tasosaumalla huolitelluista resoreista ja helmasta. Koko päivä tässä meni, mutta oli sen arvoista. Esikoinen tykästyi kovasti huppariinsa. Kokona tässä 116. Laitoin huppuun vuorin, vaikka alkuperäisessä ohjeessa ei sitä ollut. Kaikki kankaat ja resorit Fabriinasta. Näitä täytyy tehdä lisää!

perjantai 3. elokuuta 2012

Serkulle viemisiä

Olemme huomenna menossa serkkulaan. Kaivelin kangaskätköjäni ja päätin tehdä puseron, jossa on turkoosi tähtikangas etu- ja takaosassa ja mustaraidalliset hihat. Eteen ajattelin applikoida serkun etukirjaimen. Niin, tämä pusero ei tosiaan siltä näytä. Ompelukoneeni nimittäin kieltäytyi applikoimasta. Se vain teki suttua nurjapuolelle ja ruttasi kangasta peitelevyn sisälle. Langoitin uudelleen, muutin langan kireyttä, ompelin eri kohdasta. Mikään ei auttanut. Tietenkin kangas oli käytetty loppuun, enkä voinut leikata siitä uutta etukappaletta. Kaapista löytyi tämä helikopterikangas, johon en oikein ole lämmennyt mustan värin takia. Meidän pojat eivät mustasta muutenkaan piittaa. Muistan ihastuneeni helikopterikuvioon ja pirteään turkoosiin ja siksi tämä meille päätyi. Olen nähnyt serkkusella mustaa päällä useamman kerran ja ajattelin, että tämä voisi hyvin kelvata serkulle. Kun sai puseron valmiiksi, niin eikös meidän pojat ihastuneet siihen. Tykkään kyllä itsekin. Taas näitä kankaita, jotka valmiina vaatteena ovat paljon kivempia kuin kankaana.

torstai 2. elokuuta 2012

Nimikointia

Päiväkodin ja esikoulun alku on tuonut mukanaan vaatteiden nimikoimisrumban. Olen tilannut käteviä ja nättejä tarroja, joilla nimikointi sujuu sukkelasti. Esikoinen kuitenkin keksi oman tavan saada nimikoituja vaatteita - äiti applikoi. Piti sitten ommella ja applikoida nämä housut eskarilaisen toiveesta. Voi onnellista poikaa joka tänään meni eskariin housut kassissaan. Hän hykerteli matkalla, kuinka kaikki varmasti ihmettelevät, kuinka hänen housuissaan voi olla nimi niin hienosti. Housujen velour on Hilcoa Fabriinasta. Luonnossa todella kaunis poltettu oranssi. Applikointi ruskeaa velouria.


keskiviikko 1. elokuuta 2012

Pöllömpää

Tänään lähdettiin ensimmäiseen esikoulu- ja päiväkotipäivään vesisateessa. Tajusin, että tytölle pitää saada hattu syksyyn, kun hellehattukausi on ohi. Ompelin lapsille keväällä pöllöhatut, mutta neitosen pää on kasvanut tässä puolen vuoden aikana, joten uudelle on tarvetta. Applikoin silloin pöllön tytön hattuun ja se oli niin söpö, että mitäs sitä hyväksi todettua muuttamaan. Siispä applikoin uuteen hattuun saman kuvan. Tällä kertaa tein hatun velourista trikoon sijaan. Värikin vaihtui valkoisesta vaaleanpunaiseen, kun ajattelin sen olevan edes vähän armollisempi päiväkotileikeissä.

Hattu on kyllä suora, kuvasin hassusti vinosta.  Alla alkuperäinen hattu:


Itse asiassa koko ompeluinnostukseni alkoi näistä hatuista. Sitä ennen olen viimeksi ommellut pari vuotta sitten ja silloinkin into jäi lyhyeksi. Nyt on ilmeisesti ompelukärpänen purrut pahemman kerran. 

Siivosin poikien kaappia tänään tyttösen nukkuessa päiväuniaan. Valitettavasti totesin, että puseroita on enemmän kuin tarpeeksi kaikilla kolmella. Keskimmäisellä on hurjasti housuja, sillä esikoinen on kesän aikana kasvanut omistaan, eli voin sentään esikoiselle ommella housuja ihan tarpeeseen. Surautin sitten samantien nämä nimikirjaimella varustetut housut. Ruskea velour (Kangastukusta) olikin valmiiksi leikattu housuiksi, kaveriksi laitoin Hilcon punaista velouria ja resorit, sillä punainen on esikoisen lempiväri. Laitoin resorit pitkiksi, niin eivät ihan heti jää pieneksi. Poika ihastui näihin, mutta pyysi toisia housuja, joissa on koko nimi. No, niitä olen sitten tänään ommellut lasten mentyä nukkumaan...