Huppari osa 1

En tiedä onko muissa useampilapsisissa perheissä sama ilmiö, mutta meillä lapset tuntuvat aina haluavan minun ompelevan samaa kuin muillekin. Nyt lapsilla on hupparibuumi, kun näkivät tämän yksilön. Ompelin ensin keskimmäisen hupparin. Kaavana Beagle Boy ja koko 122. Tein tuollaisen valekietaisu-version, kun halusin lisää ilmettä. Kankaana Noshin raitajoustofrotee, joka on ihanan paksua.

Tämä veijari pitäisi ilmoittaa kouluun.

Tokaluokkalaisen huppari

Meidän tokaluokkalainen on yhtäkkiä alkanut pistää merkille kuinka kaverit pukeutuvat. Hän suostuu kyllä laittamaan päälleen kaikkea mitä kaapista löytyy, mutta pyytää, että seuraavat vaatteet olisivat tietynlaisia. Poika pyysikin itsellen hupparin ja valitsi siihen kankaat kangaskaapistani. Mielellänihän sellaisen ompelin. Kaavana Beagle Boy koossa 122.

Starakaksoset

Tilasin joskus Ikasyriltä vihreää tähtikangasta tarkoituksena ommella pojille hupparit, mutta kiireinen kevät verotti ompelua kovasti. Viime viikolla aloin virittäytyä kesälomatunnelmiin ja aloitin ompelemaan keskimmäiselle hupparia. Esikoinen sanoi heti, että hänkin haluaa hupparin samasta kankaasta. Onneksi jo alunperinkin tilasin kangasta paljon, kun jotenkin arvelinkin, että kelpaisi molemmille. Sen verran vähän kangasta kuitenkin oli, ettei kuvioita saanut niin kuin olisin halunnut. Ihan kivat näistä tuli silti.

Tarpeeseen

Sain pojilta kaksi tilausta: unishortsit ja hupparit ilman huppuja. Molemmille olikin tarvetta ihan oikeasti, joten surautin sellaiset viime viikolla.

Mustavalkoista

Hain tänään kuopuksen päiväkodista ja juuri kun olimme lähdössä hän huikkasi huolestuneena: "Äiti, onhan mun pinsessahuppali mukana?". Hoitaja selvensi, että tyttö tarkoitti edellisen postauksen hempeää hupparia, joka hänellä oli aamulla ollut päällään. Olihan se toki mukana. Tyttö totesi, että "mä niin tykkään siitä huppalista, ko mä näytän ihan pinsessalta siinä". Niinpä.

Tuon hupparin idea lähti tästä mustavalkoisesta hupparista, jonka ompelin työkaverini pojalle. Huppari on kokoa 86 eli melkein sama kuin tyttöni käyttämä 92. Siksi hän saikin toimia sovitusmallina ompelun lomassa. Työkaverini antoi speksit, joiden mukaan menin: musta collegekangas ja valkoiset kanttaukset. Housujen taskuihin ja hupparin huppuun raitakangasta, samoin nimikirjaimeen. Oikein hyvä maku työkaverilla, sillä setistä tuli minusta oikein tyylikäs.

Hempeä huppari

Ompelin ystäväni pojalle hupparia ja tyttönen kävi jatkuvasti katsomassa ompeluani. Hän puhui siinä jo ommellessani, että tahtoo itselleen hupparin. Sitten kun hän toimi vielä sovitusnukkena tuolle ompelemalleni hupparille, oli omakin huppari tietenkin saatava. Tyttö valitsi itse kankaan kangaskaapistani. Ei varmaan kovinkaan yllättävää, että valinta osui vaaleanpunaiseen. Laitoin huppuun harmaata tähteä, ettei menisi liian äklöksi. Piti silti laittaa vähän pitsiä huppuun ja taskuihin. Kaava Ob 1/14, mutta tein ryppyraganhihat. Koko 92

Supermiehelle

Lasten serkku täyttää huomenna 5 vuotta. Lahjatoiveena oli jotain supersankareihin liittyvää. Olisihan sitä voinut ostaa kaupasta jotain, mutta päätin sitten ommella, kun kaapissa oli valmiiksi sinistä trikoota, joka oli kuin tehty supermiesasuun. Eteen tuli synttärisankarin nimen alkukirjain.  Halusin hupparista sopivan arkikäyttöön, mutta kuitenkin jollakin jujulla. Tein hupusta vetoketjulla aukeavan, jotta siitä saisi hädän yllättäessä viitan. Ompelu tökki jotenkin ihan totaalisesti monessa kohtaa ja tein tätä koko viikon aina pätkittäin iltaisin. Meidän pojat ihastuivat huppariin eikä hupparia sovittanut esikoinen olisi halunnut luopua hupparista ollenkaan. Ja meidän pojat eivät koskaan ole olleet kiinnostuneita mistään supersankareista.  Huppari on ommeltu Beagle Boy Ob 4/13 kaavalla, huppu omalla versiolla. Kokona 122. Serkkulainen on hyvin samaa kokoluokkaa mun meidän esikoinen.

Synttärihuppari

Olen kerrankin ollut hyvissä ajoin liikkeellä. Ompelin nimittäin viikonloppuna keskimmäiselle synttärilahjaksi huppari, vaikka synttäreihin on vielä melkein kaksi viikkoa. Minulla on ollut tapana ommella pojille synttärilahjaksi jotain, josta näkyy montako vuotta on elämää ehditty elää. Se on pojille tärkeää. Yritin ommella tätä keskimmäiseltä salaa, joka oli vähän vaikeaa, kun lapset käyvät vähän väliä työhuoneessa katsomassa mitä teen. Huijasin ompelevani serkulle synttärilahjaa. Isoveljelle näytin valmiin hupparin ja hän tilasi heti itselleen samanlaisen 8-vuotislahjaksi. No, niin ajoissa en sentään ole liikkeellä, että lähtisin nyt jo ompelemaan 9kk päässä häämöttäville synttäreille.

Sovituskuvaa tulee sitten parin viikon päästä. 

Ystävänpäivämekko ja salainen ystävä

Osallistuin Saumanvaran (ompeluryhmä) salaisen ompeluystävän vaatevaihtoon. Pyysin jotain meidän pojille, kun tytölle tulee muutenkin ommeltua enemmän. Tänään haimme paketin postista ja sehän piti heti avata. Paketista paljastui esikoiselle tuubihuivi lempivärissä ja nimikirjaimella varustettuna sekä keskimmäiselle tosi siisti huppari. Esikoinen halusi huivin heti käyttöön ja laittoin sen päähänsä hatuksi. Menimme suoraan postista katsomaan Risto Räppääjää ja esikko piti huivia päässään koko esityksen ajan. Oli muuten kuopuksen ensimmäinen kerta elokuvissa ja hän tykkäsi kovasti. Kotiin päästyämme keskimmäinen halusi vaihtaa päälleen uuden hupparinsa. Se on oikein mieluinen sekä pojalle että äidille. Kiitos todella paljon salaiselle ystävälle!

Ompelin aamulla tyttöselle mekon, kun ajattelin että hänelle tulee suru, kun ei saa mitään. En tajunnut osallistua kahdella paketilla vaihtoon mukaan. Ilman sen kummempaa ennakkosuunnittelua otin kaapista Murun pupuneuloksen ja leikkasin sen mekoksi Hoopsin kaavaa apuna käyttäen. Laitoin taakse vetoketjun pukemista helpottamaan. Annoin mekon tytölle pussissa siellä postissa samaan aikaan kun pojat saivat omat lahjansa. Meillä oli oikein mukava ensimmäinen lomapäivä.

Haastetta napinläven muodossa

Viime viikolla alkaneet pakkaset saivat huomaamaan, että lasten vaatekaapeista uupuu lämmikettä. Ensiksi ompelin tytölle sydänvelourista takin. Tein sen koossa 98, jotta takki olisi sopiva vielä kesälläkin, jolloin tällaiset ovat mukavia vähän viileämmällä säällä ihan päällystakkeinakin. Alunperin tarkoitus oli tehdä vetoketjullinen takki, mutten löytänyt mistään livekaupasta vaaleanpunaista avovetoketjua enkä jaksanut odottaa nettikauppojen toimitusta. Niinpä päädyin tekemään nappilistan. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes piti tehdä napinlävet. Kuvittelin että uudella ompelukoneellani se sujuu kuin vettä vaan - olihan edellisessä koneessakin ollut helppo yksivaiheinen napinläpi ja nyt oli alla parempi kone. Ensimmäinen napinläpi onnistui hienosti testitilkussa, mutta epäonnistui takissa.  Kun näin oli käynyt useamman kerran, päätin luovuttaa silta päivältä. Eilen yritin uudelleen. Sama tulos. Monen yrityksen ja erehdyksen kautta päättelin, että jostain syystä napinläpijalka tulkitsee paksua kohtaa kääntymiskohdaksi ja siksi napinlävet jäivät liian lyhyiksi. Kääntämällä kangas ylösalaisin, onnistuivat virheelliset napinlävet. Mutta kylläpä siinä meni aikaa!

Tämän parempaa sovituskuvaa en onnistunut saamaan. Tyttö on keksinyt alkaa pelleillä sovituskuvia otettaessa.

Miehen vuoro

Mieheni on jo kauan pyydellyt, että ompelisin hänelle hupparin. Ostin hänen valitsemaansa tummansinistä harjattua collegea jo alkusyksystä, mutta jotenkin kynnys on ollut korkea työn aloittamiseen. Otin kaavan joka tyypin kaavakirjasta.

Olkasaumat ja hiha- ja helmaresorin saumat on miehen toiveesta laitettu näin, että toinen puoli jää päälle antamaan ilmettä.

Mies oli tyytyväinen lopputulokseen. Tosi toivoi, että seuraava olisi kapeampi. Tämän tein slim-mallina koossa L ja kavensin vielä kainaloista alaspäin. Teen seuraavan varmaan suoraan koossa M. Mies on hoikka, mutta hartioita kuitenkin löytyy. Valmishupparit ovat usein kamalan leveitä, jos hartioista istuu. Lisäksi miehellä on pitkät kädet ja pienempien kokojen huppareissa jää hihat lyhyiksi. Tähän huppariin mies halusi tosi pitkät hihat.

Koululaiselle

Enpäs ole pitkään aikaan ehtinyt päivittää ommeltuja vaatteita tänne blogin puolelle. Olen kyllä ommellut sekä tyttöselle että pojille kaikenmoista. Esitellään ensimmäiseksi meidän viime viikolla koulutaipaleensa aloittaneelle esikoiselle ompelemani setti. Settii kuuluu velourhousut, t-paita ja velourtakki.

Nämä velourhousut tein Ob 4/13 Ultimate casual -mallilla. Leveyden otin koosta 98 ja pituuden 122 mukaan. Esikoinen on tänään mitattu 118cm ja 18.5kg kokoiseksi. Valmishousut sopivat huonosti, sillä putoavat vyötäröltä, vaikka olisi kiristysmahdollisuus ja muutenkin näyttävät liian leveiltä. Näiden mitoitus onnistui hyvin. Jopa vielä kokoa kapeammat voisivat olla paremmat.

Taskupussit tein oranssista Hilcon velourista, muuten materiaalina on Eurokankaasta ostettu harmaa velour. 

T-paidan tein OB 4/13 Metal Buttonin kaavalla, mutta lyhensin hihat lyhyiksi. Kokona 116, jonka leikkasin ilman saumavaroja. Kuvassa ei näy oranssit tikkaukset hihansuissa ja kaula-aukossa, mutta luonnossa erottuvat ja tuovat kivaa efektia puseroon. Esikoinen tykästyi tähän ihan hurjasti.

Poika toivoi huputonta hupparia, sillä hänen kaulansa kuulemma usein palelee, mutta huput tuntuvat ikävältä takkien alla talvella. En löytänyt mistään omistamistani Ottobreista kaavaa toivottuun takkiin, joten versioin sellaisen itse. Kaavapohjana oli Little Lamb raglanhihainen (joku Ob viime vuodelta) koossa 116. Applikoin takkiinkin nimikirjaimen. Helmaan ja hihansuihin laitoin raidallista resoria vähän keventämään kaksivärisyyttä. Tämä onnistui yli odotusten. 

Syksyistä tytölle

Pari viikkoa sitten käväisin Fabriinan sivuilla katsomassa olisiko mitään kivoja uutuuksia. Jäin koukkuun tähän ihanaan velouriin ja näin heti edessäni tunikan, jossa on turkoosit kantit. Eipä sitten ollut muuta mahdollisuutta kuin toteuttaa visioni. Kangas pääsi leikkuupöydälle (lue olohuoneen lattialle leikattavaksi) heti saavuttuaan ja viikonloppuna ehdin kuin ehdinkin surauttaa tämän tunikan ja siihen kaveriksi legginssit. Kaavan virkaa toimitti OB 4/12 Princess-tunika, johon lisäsin nappihalkion eteen ja helman rypytyksen sijaan laitoin kantin. Olisin halunnut kanteiksi vaalempaa turkoosia, mutta tilaamani turkoosi olikin tällainen vähän tummempi. Sattui kuitenkin löytymään kaapista tismalleen samanväristä singletrikoota legginsseihin, joten ei jäänyt lopulta harmittamaan kantin värikään. Tunikan koko on 92 ilman saumavaroja. Vähän turhan reilu tyttöselle, mutta eiköhän tämä talvella tule käyttöön kuitenkin. Myös legginssit ovat reilut, joten pääsevät ainakin käyttöön samaan aikaan.

Löysin tänään kuukausien etsimisen jälkeen vetoketjun kesällä tytölle ompelemaani Panda-huppariin. Alunperin oli tarkoitus laittaa nepparit, mutta koska huppari oli hihoista ja helmasta vielä reilu, niin päätin laittaa vetoketjun neppareiden sijaan, jotta leveys täsmäisi pituuden kanssa. Metsästin oikeastaan resorien väristä fuksiaa vetoketjua, mutta sen löytäminen osoittautui mahdottomaksi 30cm pitkänä. Tänään Stockalla päädyin sitten vaaleanpunaiseen, joka näyttää mielestäni ihan kivalta, kun väritys toistaa resoreiden valko-vaaleanpuna-fuksia teemaa ja hupun vuoristakin löytyy samainen vaaleanpunainen. Loppuviikoksi on luvattu kylmää, joten tämä pääseekin samantien käyttöön. Tyttökin tykästyi, enkä saanut riisua hupparia sovituksen jälkeen. Ompelin hupparin kaveriksi vielä perus legginssit. Kuvaan ovat päässeet myös uudet talvikengät, sillä niitäkään ei sovituksen jälkeen saanut riisua.

On muuten ihana huomata kehittyneensä ompelussa. Tämä huppari oli ensimmäinen laatuaan, enkä ollut kantannutkaan aikaisemmin mitään. Kantti on jäänyt leveäksi, eikä ole kovin siisti. Ompelin tämän oikuttelevalla marketti-Evalla, eikä minulla ollut silloin kaksoisneulaa. Rosoisuudesta huolimatta kyllä silti tästä hupparista.

Viileämpien säiden varalle

Ompelin lähes koko viikon tätä hupparia. Ei siksi, että se olisi ollut erityisen vaikea, vaan siksi että ehdin ommella vain hetkisen kerrallaan. Perjantaina tämä kuitenkin valmistui. Ihan ilman purkamisia ei tämäkään toki syntynyt, kun en ole aikaisemmin kunnon hupparia tehnyt. Vetoketju vähän kupruaa tukikankaasta huolimatta, mutta ei pahasti kuitenkaan. Kaava on uusimmasta Ottobresta, koko 116 ilman saumavaroja. Tein hupun vuoritettuna, vaikka ohjeessa se oli ilman vuoria. Kankaat Fabriinasta Hilcon kirkkaanpunaista velouria, Michas Stoffecken tähtikuvioista bio-interlockia, tummansininen resori myös Hilcoa. Rengasvetoketju Royal-Tuotteesta. Ehkä olisi voinut olla jotain raikkaampaa väriä mukana tai ehkä raitaresoria, mutta ihan kiva tuli näinkin. Kirkkaanpunainen on esikoisen lempiväri. Yleensä tykkään yhdistää punaiseen valkoista, mutta en halunnut tästä liian tyttömäistä, kun selvästi eskarissa on jo tarkempaa mikä on tyttöjen ja mikä poikien vaate. Esikoinen ei suostunut pukemaan hupparia päälleen, kun on ollut niin lämpimiä päiviä. Ehtiihän sitä.

Totesin taas, ettei ompelua tule harrastettua ainakaan siksi, että saisi vaatteita halvemmalla. Tähänkin meni 70cm velouria koko leveys, lisäksi vetoketju  4,25€, hupun vuori ja resorit yhteensä yli parikymppiä siis.

Viikon ompelusaldo...

...ssa ei ole kehumista...

Viikko on ollut yhtä menoa ja meininkiä - tai siltä se on ainakin tuntunut uutta arkea opetellessa. Maanantaina palasin töihin ja lapset ovat olleet eskarissa ja päiväkodissa tiistaista torstaihin. Tänään olikin sitten ansaittu vapaapäivä. Illat ovat menneet tiiviisti tyttösen kanssa, joka on kaipaillut halailua päiväkodin jälkeen. Olen kyllä itsekin ollut sen verran poikki, etten ole jaksanut oikein ommella lasten mentyä nukkumaan. Sain sentään leikattua hupparin kankaat keskimmäistä varten ja eilen sitä aloittelin illalla. Tänään sain kivasti ommeltua kaikessa rauhassa tytön ollessa päiväunilla ja poikien pihalla leikkimässä. Tähän lyhensin huppua korkeussuunnassa pari senttiä, muuten kaavana sama Autumn Forest koossa 116, mutta tällä kertaa ilman saumavaroja, sillä pikkuveli käyttää kokoa 104. Hihoja ja helmaa myös lyhensin vähän. Oikein sopivan kokoinen tuli kaiken kaikkiaan. Kankaina Ottobresta tilatut astronautit ja siihen sopivat raidat. Päädyin keltaisiin kantteihin ja vetoketjuun ja ne piristävätkin mielestäni kivasti.  Tällä kertaa kanttaukset menivät jo kivuttomammin.

Esikoisen oli pakko saada laittaa päälle oma hupparinsa, joka on vielä odotellut kaapissa viileämpiä säitä.

Tajusin vasta poikien pukiessa päälleen nämä hupparit sisähousujen seuraksi, että tein ihan vahingossa mätsäävät setit aikaisemmin valmistuneiden housujen kanssa.