Vanhan vuoden viimeiset

Olen ollut lomalla pian kaksi ja puoli viikkoa ja siinä ajassa on saanut kivasti ommeltua. Vielä, kun jaksaisi päivittää niitä blogiinkin. Miten onkaan vaikeaa ottaa tabletin sijaan läppäri esille ja siirtää kuvat koneelle. Tässä nyt vain ne muutamat ompelut viime vuoden puolelta, jotka sain kuvattua. Kuvaamattakin jäi parit housut pojille. Ehkä näiden jälkeen voi siirtyä tämän vuoden tuotoksiin ensi postauksessa.

Omalle tytölle ompelin puseron ja pitkän hameen. Hän ei suostuisi käyttämään mitään muuta kuin mekkoja, mutta päiväkodissa ne ovat hankalia ulkopukeutumisessa. Niinpä olen ommellut tytölle par hametta korvamaan mekkoja, sillä ne on helppo vain ottaa pois ennen haalarin pukemista. Tyttönen haluaa, että ne mekot ja hameet ovat mahdollisimman pitkiä. Aikamoinen taistelu on hänen kanssaan joka aamu vaatteista. Hameetta varten kävin tonkimassa Eurokankaan palalaareja, sillä monesta blogista saa sellaisen käsityksen, että sieltä niitä aarteita löytyy. No, näille hameen kankaille tuli hintaa 25€, että en ainakaan omasta mielestäni mitään halpaa löytöä tehnyt...

Bussineuloksesta ompelin 3- ja 5v. serkkupojille joululahjaksi slipoverit (vaikka kuvassa vain toinen) ja puseron. Ompelin nuoremmalle puseron sijaan työmiehen liivin, mutta siitä ei tullut otettua kuvaa.

Valokuvaukseen

Klassisesti piti taas edellisenä päivänä ommella tytölle valokuvaukseen uudet vaatteet... Tein ihan peruspuseron, johon vähän ilmetta kukalla ja sen kaveriksi frillahameen.

Vähän siistimpää

Pojat ovat kasvaneet ulos vähän siistimmistä vaatteista ts. sellaisista, joita voi laittaa kavereiden synttäreille, kyläilyihin, kaupunkireissuille tms. Ensimmäiseksi syntyi keskimmäiselle pusero mustasta vinoraitajoustocollegesta.

Pojille puserot

Mekkoja tulee ommeltua paljon, poikien puseroita vähemmän. Syynä ehkä se, että niihin tuntuu olevan vähemmän hyviä ideoita eikä jaksaisi aina peruspertsaa. Melkoisen perusmeiningillä nytkin mentiin, mutta jotain pientä ideaa sentään.

Keskimmäinen sai Viljamin Puodin ratikoista itselleen puseron. Tämä kangas oli jo saapuessaan kovin mieluinen ja poika on odottanut, että saisin toimivan koneen, jotta kankaasta tulisi hänelle pusero. Nyt kun sellainen kone on, ei ole syytä enää antaa pojan odottaa.

Isoveljelle taas olin luvannut liikennemerkkipuseron ja kankaatkin siihen oli leikattu valmiiksi joskus syksyn aikana. Liikennemerkiksi valikoitui "ruuhka". Applikointi ei kyllä mennyt ollenkaan putkeen, vaan nakkasin ensimmäisen etukappaleen roskikseen. Meinasin muuttaa suunnitelmia täysin, mutta esikoinen tsemppasi: "äiti, älä nyt luovuta. Kyllä sä osaat, kun keskityt. Uudestaan vaan. " No pakkohan se oli. Toinen versio onnistuikin sitten ihan kivasti, vaikken ihan tyytyväinen olekaan. Vähän on vielä totuttelemista uuden koneen säätöihin. Mutta silti Pfaffilla on kyllä applikointikin paljon sujuvampaa kuin Brotherilla.  

Seiskan ratikka

Esikoinen täytti tänään seitsemän vuotta. Yksi lahjatoiveista oli äidin ompelema pusero. Tarkempia speksejä ei ollut. Meille kotiutui viime viikolla Viljamin puodista ratikka-kankaat ja esikoinen innostui ratikoista. En kuitenkaan osaa mennä sieltä mistä aita on matalin, vaan päätin sitten applikoida oikean näköisen ratikan puseroon. Oli vain melkoisen hektinen viikko ja ehdin vasta eilen töiden jälkeen aloittaa ompelun. Jälki olisi saanut olla siistimpää, mutta oli pakko painella menemään kaasu pohjassa, jotta paita olisi valmistunut ajoissa.  Tuo ratikka pysäkkimerkissä oli aikamoisen haastava ommeltava, mutta tunnistettavissa ratikaksi kuitenkin. Pitäisi käydä Johalta ostamassa applikointiin sopiva paininjalka ompelukoneeseeni, niin menisi varmasti kivuttomammin tällaiset ompelukset.

Tässä siis seiskan ratikka ja ratikkapysäkki.

Ja tietenkin myös itse synttärisankari puserossaan.

Työmiehelle

Lasten serkku juhli tänään 4-vuotispäiväänsä. Kysyin siskoltani toiveita lahjasta ja hän sanoi poikansa rakastavan kaikkea työmiehiin liittyvää ja pusero olisi tosi kiva. Aloin heti pohtia työmiehen liiviä ja jotain siihen liittyvää puseroa. Napsuttelin Majapuusta tuota työmies-kangasta ja siihen sopivaa keltaista. Kankaat saapuivat perjantaina postiin, mutta ehdin hakea ne vasta tiistaina ja aloittelin silloin applikaatioita. Tämä viikko sattui vain olemaan todella kiireinen ja pääsin jatkamaan ompelustani vasta eilen. Tänään sain puseron valmiiksi juuri ennen synttäreitä. Siksi en ehtinyt korjaamaan esim. tuota kauluksen raitaresoria niin, että raidan menisivät nätisti :(. Olen silti tyytyväinen tuotokseen.

Tuo "liivi" on ommeltu etuosaan kiinni olka- ja sivusaumoista. Takana on pelkästään tuo keltainen kangas. Liivin vetoketjun saa auki. 

Tässä paitaa sovittaa meidän keskimmäinen, joka on samankokoinen kuin serkkupoika. Arvatkaas joudunko tekemään toisenkin tällaisen...

 Työmiehelle vielä pipokin. Vuori on musta-valkoraitaista trikoota.

Päiväkotikuvaukseen

Lapsilla oli tänään valokuvaus päiväkodissa. Havahduin viikonloppuna siihen, ettei heillä ole mitään sellaisia vaatteita, joissa olisi rauhallinen kuosi ja jotka vieläpä sopisivat toisiinsa (n.äyttää hyvältä sisaruskuvassa). Niinpä tutkailin kangasvarastojani ja ompelin lapsukaisille nämä vaatteet. Keskimmäinen sai raitapaidan. Olin kyllä ajatellut ommella tästä puseron esikoiselle, mutta väritys on kyllä keskimmäiselle tosi hyvä. Idea on lähes suoraan viimeisimmästä lasten OB:sta, vain resorit ovat eri väriset kuin kuvassa. Kokona tässä 116.

Tyttöselle tein vadelmanpunaisesta velourista tunikamekkosen ja kaveriksi ryppylahjelegginssit.

Uskokaa tai älkää, tämä oli parhaiten onnistunut kuva kaksikosta kotona kuvattuna. Toivottavasti valokuvaaja onnistui paremmin...

Hattarakekkerit part II

Kuten edellisessä kirjoituksessa jo mainitsin, hattarakekkereistä oli pakko tehdä vielä pusero. Malli on sama kuin mekon yläosassa hiharypytyksiä myöden. Kantit laitoin vaaleanpunaisella. Tästä tuli vähän reilu, mutta käytettävissä oleva.

Pojille applikoitua

Pojat ovat saaneet tällä viikolla vähän täydennystä vaatekaappeihinsa. Keskimmäinen ei oikeasti tarvitsisi mitään, mutta enhän voi jättää häntä ilman uusia vaatteita, kun kaksi muuta saavat. Etenkin kun keskimmäinen oppi esikoisen vanavedessä lukemaan. Hän tulee aina läksyjentekoaikaan pöydän toiselle puolin ja lukee esikoisen Aapisesta lukuläksyt ylösalaisin. Niinpä viikkoa esikoista myöhemmin hän myös oppi lukemaan ja nyt tavailee kaikki kyltit, maitopurkinkyljet sun muut. Hänkin halusi tietenkin uuden puseron lukemisen oppimisen kunniaksi. Toiveena oli Maki-paita. Keskimmäisen rakkain lelu on pieni makiapina ja hän usein myös leikkii kahden päiväkotikaverin kanssa makeja. Makin piti olla samanvärinen kuin keskimmäisen maki-lelu. Yritin sitten laittaa kaveriksi jotain ei- niin-tyttömäistä. Keskimmäinen on ihan rakastunut puseroonsa.

Poikanen halusi makin nimen (Makimak) tuohon ylös kirjoitettuna. Käskin hänen itse kirjoittaa kankaalle ja kirjoin sen langalla näkyviin.

Esikoinen sai tähtipaidan. Alunperin olin leikannut nämä kankaat tuota makipaitaa varten, mutta eihän maki olisi näkynyt valkoiselta kankaalta, joten nämä jäivät ylimääräisiksi. Päädyin sitten vain applikoimaan tähden tuohon eteen. Tykkään itse tästä kovasti kaikessa yksinkertaisuudessaan. Esikoinenkin ihastui puseroon heti.

Tässä pojat paidoissaan (ja linssilude pikkusisko)

Uhmis

Ompelin tytölle tunikan. Koska uhmaikäinen on uhmaikäinen, hän uhmaa. Ja niin tapahtui silloin kun yritin ottaa kuvia tytöstä tunika päällään.

No seuraavana päivänä en edes pyytänyt saada ottaa kuvaa, vaan nappasin tyttösen tullessa portaita alas.

Miehelle ompelin pyynnöstä tummanpunaisen t-paidan. Vaikka näyttää kuvassa hassulta, niin tästä tuli istuva ja hyvännäköinen. Mies suostui vielä huonommin kuvattavaksi kuin tytär.

Lukutaidon kunniaksi

Ekaluokan tänä syksynä aloittanut esikoinen oppi lukemaan viime viikolla. Lupasimme miehen kanssa, että näin tärkeää asiaa juhlistetaan kuten sankari toivoo. Sankari toivoin suklaakakkua ja äidin ompeleman paidan. Minähän sitten leivoin samantien ja tämän puseron sain valmiiksi eilen.

Tässä vielä paita kuvattuna päivän käytön jälkeen. Syksy teki tepposet ja kuva jäi epäselväksi. 

Pojille

Ovat ne meidän pojatkin saaneet äidin ompelemia vaatteita. Osa on jäänyt kuvaamatta ja ensimmäiset housut ovat jo polvista puhki, vaikka ne valmistuivat toissa viikolla. Tällaisia perusvaatteita on tullut ommeltua kummallekin pojalle:

Esikoinen halusi monivärisen raitapaidan, jossa ehdottomasti piti etuosa olla noin puoliksi punainen ja sininen. Takaosa on musta. Kätevää tällaiset toiveet, kun saa kangaspaloja käytettyä. Tämä on koossa 122, mutta ilman saumavaroja.

Esikoiselle collegehousut. Tein näitä kolmet eri väriset. Leveys koosta 98, pituus 122.

Pienenä jujuna tehosteompeleet vyötäröllä ja lahkeissa.

Pikkuveli halusi myös nimikirjaimellaan varustetun puseron. Kokona tässä 116 ilman saumavaroja.

Täydennystä tytölle

Alkuvuosi on ollut todella kiireinen raksan kanssa. Pääsiäisenä muutimme uuteen kotiin ja nyt alkaa olla jo tavaratkin sen verran paikallaan, että ehdin keskittyä muuhunkin välillä. Juuri 2-vuotta täyttänyt kuopuksemme on venähtänyt pituutta ja kaikki vaatteet tuntuvat olevan pieniä. Ompelin hänelle ensi hätään nämä kaksi puseroa.

Ensimmäinen pusero syntyi omalla kaavalla. Periaatteessa pusero on ihan peruspaita, johon tein pisarakauluksen ja rinnan alle ompelin koristeeksi polvekenauhaa.

Toiseen puseroon otin kaava-apua uusimmasta Ottobresta 3/13. Kanttausten sijaan laitoin kuminauhakujat sekä kaulukseen että hihoihin ja tein hihat pitkinä. Helmaan applikoin tuollaisen jonkun linnun, jolle laitoin silmän napista. Kangas on Hilcon pehmeää campania, applikointi tilkkupussista löytyneistä Tilda-kankaista.

Kitarafanille

Siskoni 3-vuotias poika sai reilu kuukausi sitten syntymäpäivälahjaksi leikkisähkökitaran ja sen myötä hän on aivan ihastunut kitaroihin. Kyselin siskoltani lahjaideaa pojalle ja hän toivoi paitaa kitarakuvioisesta kankaasta. En lähtenyt edes etsimään kitarakuvioista kangasta, sillä en olisi ehtinyt saada sitä jouluksi, mutta sen sijaan mileeni pulpahti heti, että RuttuNuttuhan on joskus ommellut kitara applikaation. Siispä kopioin idean. Aikamoista väkertämistä. Kuva jotenkin krostaa kaikkia epäkohtia, mutta luonnossa tämä on mielestäni oikein hieno. Raitakangas on JNYn ihana napakkaa ja laadukkaanoloista, applikaatiot ovat velouria.

Joululahjatehdas käynnissä

Lahjatehtailut jatkuvat. Viikonloppuna sain ommeltua esikoiselle pyjaman, keskimmäiselle puseron ja nuorimmaiselle pyyhkeen. Jouduin antamaan esikoisen lahjan jo eilen, sillä saunan jälkeen ei löytynyt puhtaana yksiäkään riittävän pitkiä pyjamahousuja. Pojalla on jalat kummasti venähtäneet ja kaikki lahkeet ovat ihan liian lyhyitä. Teinkin nämä pyjamahousut kapeiksi ja pitkiksi. Ne olivat todella hyvät, sillä kerrankin housut eivät pudonneet päältä, mutta pituus oli riittävä. Otin leveyden koosta 86 ja pituus 122. Paidan hihat olisivat saaneet olla vähän pidemmät, etteivät heti jää pieneksi. Raitakangas on tosi pehmoista Hilcoa.

Tämä keskimmäisen pusero saa odottaa jouluaattoa. Kävimme syksyllä katsomassa Saapasjalkakissan nukketeatterina ja se teki vaikutuksen poikaan. Siksi oli pakko ostaa tätä kangasta, kun sen bongasin.

Pikkusiskolla ei ole ollut omaa pyyhettä. Ostin kesällä jostain nettikaupasta vahingossa ohutta jooustofroteeta, joka ei sopinut vaatteeksi. Olen siitä asti suunnitellut pikkuneidille pyyhkeen ompelua, mutta en ole saanut aikaiseksi. Eilen illalla surautin kankaan vihdoin pyyhkeeksi. Siitä tulikin oikein kiva ja pehmoinen. Kaksinkertaisena kangas on oikein täydellinen pyyhkeeksi.

Pitäisi vielä ommella yhtä sun toista. Tänään sain muutaman toiveen sukulaislapsille. Kiirettä pitää. Onneksi enää kaksi työpäivää ennen lomaa.

Liikennevalopusero

Ihan hävettää, miten vähän ehtii nykyään ompelukoneen ääreen. Olen sentään iltapuhteiksi leikannut ommeltavia valmiiksi, kun en enää lasten mentyä nukkumaan ole uskaltanut ommella (etteivät heräisi). Vuorokauden tunnit eivät vain tällä hetkellä riitä mihinkään muuhun kuin arjesta selviämiseen. Onneksi sattui itsenäisyyspäivä ja sen jälkeen perjantaivapaa, niin sain ainakin tämän jo kauan aikaa sitten suunnittelemani puseron esikoiselle. Olen metsästänyt nappeja, jotta saisin jossain vaiheessa paidan tehtyä ja kun sellaiset sattumalta löytyivät työmatkalta Brysselistä, niin pakkohan oli nipistää myös aikaa puseron ompelemiseen. Tällainen siitä tuli:

Paita on muokattu Little Lambsista. Tein tarkoituksella leveän nappilistan, jotta näyttäisi enemmän liikennevalolta. Hihansuut ja kaula-aukko toistavat liikennevalojen värejä.