Veivausta ja jättistä

Viime perjantaina ompeluryhmän haasteessa piti inspiroitua kuvasta. Minulle tuli heti inspiraatio simppeliin puseroon, jota olin jo aikaisemmin miettinyt. Tämän sai meidän keskimmäinen.

Ompelin hänelle myös ne pyydetyt "jättipikkarit" ja ovat kuulemma niin hyvät, että lisääkin pitäisi saada.

Prinsessalle

Ompelin taannoin tyttöselle prinsessamekon. Siitä asti hän on pyytänyt kruunua, joka ei satu päähän. Tänään sain vihdoin kruunun ommeltua. Tämä oli pikasurautus ja koeversio, mutta tuli heti käyttöön. Tyttö valitsi koristeeksi "pinkkejä timantteja".

Kruunun kokoa voi säätää tarranauhalla. Sisäpuoli on huopakangasta ja se tekee kruunusta tukevan. 

Tässä surusilmäinen sovituskuva, kun tyttö kaatui matkalla iltapalapöytään ja satutti huulensa. Mutta kruunu piristi kuitenkin.

Prinsessalle valmistui myös aluspaita sävy sävyyn

Ufoja

Viikonlopun aikana olen kunnostautunut ufojen (keskeneräisten tekeleiden) ompelemisessa. Kaikki oli leikattu valmiiksi, mutta siinäpä se. Vanhimmat ufot olivat lähes parin vuoden takaa ja niissähän kävi niin, että käyttäjäkin vaihtui tässä odotellessa. Ensin valmistuivat velourhousut. Ensimmäisessä kuvassa on alunperin keskimmäiselle tarkoitetut tummansiniset housut. Housut ovat suunnilleen kokoa 98 ja keskimmäinen käyttää kokoja 110-116... Laitoin vaaleanpunaiset resorit vähän tyttömäisyyttä tuomaan ja vaikka ne ovat vähän isot vielä, niin kelpasivat tyttärelle.

Tyttärelle toinenkin ufo: princess castle-mekko. Leikkasin kankaat kesällä ja yritin ommella ennen reissuamme joulukuun alussa, mutta ompelukone hajosi silloin. Toivottavasti tätä tulisi käytettyä, vaikka onkin lyhythihainen. Tuo Siiri ja Myyry on vain niin ihana kangas. Harmi, että olin tilannut kangasta vain 0,5m, eikä siitä riittänyt pitkiin hihoihin. Olikohan jotenkin tavallista kapeampaa?

Esikoiselle olin leikannut tässä syksyllä joskus kahdet bokserit. Ne ompelin tänään valmiiksi. Keskimmäinen vaati muuten saada omat "jättipikkarit", joten luvassa on lisää näitä. Esikoinen tykkäsi kovasti, kun näissä boksereissa on pidemmät lahkeet, niin lämmittävät näin pakkasten alettua. Kokona näissä 98. Esikoinen on 7-vuotias ja 121cm /19.5kg. Otin mitat tänään kaikista lapsista ja totesin koon 98 olevan passeli, kuten silloin syksylläkin ajattelin. Esikoinen on tosi kapoinen lantiostaan ja reidetkin ovat ihan tikut. Nämä ovat itse asiassa pikkuisen jopa reilut.

Leivon sämpylöitä aina lauantai- ja sunnuntaiaamuisin (tai itse asiassa teen taikinan jääkaappiin jo edellisenä iltana ja paistetaan ne aamulla). Sämpylöitä jää aina muutama välipalaksi, mutta niillä ei ole ollut kunnollista säilytyspaikkaa, sillä pussissa menevät liiankin pehmeiksi. Leipäkoriin olin kankaat leikannut joskus ja eilen sitten ompelin sen vihdoin ja viimein. Laitoin nauhakujan ja nauhat, jotta korin saa myös kiinni, eivätkä leivät kuivu.

Pojille puserot

Mekkoja tulee ommeltua paljon, poikien puseroita vähemmän. Syynä ehkä se, että niihin tuntuu olevan vähemmän hyviä ideoita eikä jaksaisi aina peruspertsaa. Melkoisen perusmeiningillä nytkin mentiin, mutta jotain pientä ideaa sentään.

Keskimmäinen sai Viljamin Puodin ratikoista itselleen puseron. Tämä kangas oli jo saapuessaan kovin mieluinen ja poika on odottanut, että saisin toimivan koneen, jotta kankaasta tulisi hänelle pusero. Nyt kun sellainen kone on, ei ole syytä enää antaa pojan odottaa.

Isoveljelle taas olin luvannut liikennemerkkipuseron ja kankaatkin siihen oli leikattu valmiiksi joskus syksyn aikana. Liikennemerkiksi valikoitui "ruuhka". Applikointi ei kyllä mennyt ollenkaan putkeen, vaan nakkasin ensimmäisen etukappaleen roskikseen. Meinasin muuttaa suunnitelmia täysin, mutta esikoinen tsemppasi: "äiti, älä nyt luovuta. Kyllä sä osaat, kun keskityt. Uudestaan vaan. " No pakkohan se oli. Toinen versio onnistuikin sitten ihan kivasti, vaikken ihan tyytyväinen olekaan. Vähän on vielä totuttelemista uuden koneen säätöihin. Mutta silti Pfaffilla on kyllä applikointikin paljon sujuvampaa kuin Brotherilla.  

Uuden koneen tuotoksia

Uutukainen Pfaff Ambition 1.0 kotiutui lauantaina, kun kävimme sen hakemassa Erkin tikistä. Sain hyvän opastuksen koneen käyttöön, joten saatoin aloittaa ompelun heti kotiin päästyäni. Mieskin oli huomaavainen ja vei lapset uimaan, jotta sain tutustua koneeseeni kaikessa rauhassa. Ihana tutustuminen olikin. Kyllä kelpasi ommella, kun saumojen yli huristettiin kuin vettä vaan, tikit vaihtuivat napin painalluksella, puolat olivat kauniissa järjestyksessä kannen alla. Lauantai ja sunnuntai menikin täysin ommellessa. Tein nyt tällaisia peruspertsoja, kun halusin tulla sinuiksi koneen kanssa ennen mitään monimutkaisempaa. Mutta olipas kiva ommella jopa näitä perusjuttuja, joita olen vältellyt, mutta joille on kovasti tarvetta.

Kuopukselle pyjama:

Ja aluspaita. Piti vähän päästä kokeilemaan kirjontaompeleitakin

Pojille yöhousut

Esikoiselle joustocollegesta housut

Tyttöselle ompelin vielä tunikan tästä ihanasta kissa-kankaasta, josta tein hänelle vauvana bodyn. 

Näiden ompeleminen olikin todella nopeaa, kun kone ei temppuillut kertaakaan. Mies totesi, että taitaa olla hyvä kone, kun ei kuullut yhtään sadattelua. 

Eilen aloitin applikoinnin. Siitä lisää ensi kerralla.

Parhaat palat

Ennen kuin esittelen uuden ihanan ompelukoneeni tuotokset, palataan hetkeksi Brotherin parhaisiin paloihin, sillä ei sekään huono ollut. Tällaisia syntyi yhteistyömme tuloksena:

Kiitos Brotherini!