Pojille puserot

Mekkoja tulee ommeltua paljon, poikien puseroita vähemmän. Syynä ehkä se, että niihin tuntuu olevan vähemmän hyviä ideoita eikä jaksaisi aina peruspertsaa. Melkoisen perusmeiningillä nytkin mentiin, mutta jotain pientä ideaa sentään.

Keskimmäinen sai Viljamin Puodin ratikoista itselleen puseron. Tämä kangas oli jo saapuessaan kovin mieluinen ja poika on odottanut, että saisin toimivan koneen, jotta kankaasta tulisi hänelle pusero. Nyt kun sellainen kone on, ei ole syytä enää antaa pojan odottaa.

Isoveljelle taas olin luvannut liikennemerkkipuseron ja kankaatkin siihen oli leikattu valmiiksi joskus syksyn aikana. Liikennemerkiksi valikoitui "ruuhka". Applikointi ei kyllä mennyt ollenkaan putkeen, vaan nakkasin ensimmäisen etukappaleen roskikseen. Meinasin muuttaa suunnitelmia täysin, mutta esikoinen tsemppasi: "äiti, älä nyt luovuta. Kyllä sä osaat, kun keskityt. Uudestaan vaan. " No pakkohan se oli. Toinen versio onnistuikin sitten ihan kivasti, vaikken ihan tyytyväinen olekaan. Vähän on vielä totuttelemista uuden koneen säätöihin. Mutta silti Pfaffilla on kyllä applikointikin paljon sujuvampaa kuin Brotherilla.