Nukelle sänky

Kahden pojan jäljiltä meiltä löytyy lukematon määrä autoja, junarataa ties kuinka paljon, legoja ja automattoja enemmän kuin riittävästi. Tyttöleluja sen sijaan on ehtinyt kertyä vasta ihan muutama. Pikkuneiti rakastui nukkeihin jo ennen kuin meillä oli yhtäkään. Yksivuotislahjaksi ostin hänelle ensimmäisen nuken ja sen jälkeen kaksi muuta nukkea on meille löytänyt. Viime aikoina tyttö on innostunut laittamaan nukkejaan nukkumaan. Meillä ei vain ole ollut nukensänkyä. Tein eilen nukkeleikkejä varten sängyn Pampersin vaippalaatikosta, johon ompelin värjääntyneestä lakanasta reunuksen. Nukkevauva sai myös patjan ja siihen suojuksen sekä peiton. Olisitte nähneet millaisen kikatuksen ja riemun sänky sai aikaiseksi tytössä, joka heräsi eilen päiväuniltaan ja näki sängyn. Sillä onkin sitten leikitty siitä asti. Tulipahan käyttöä tällekin lakanalle. Laitoin koristeeksi Tildan sydännauhaa. 

Noshin kettua ja kisua

Uusien kankaiden ompelu jatkuu. Kelta-punainen Kettu saapui Linottelta ja esikoisen piti heti saada oma paitansa. Kangas on kyllä yhtä ihana keltaisena kuin ruskeanakin. Vielä olisi puoli metriä jäljellä tuota keltaista, jos intoudun tekemään pikkusiskolle siitä jotain. Jostain syystä vierastan noita retrompia  tai ainakin retrovärisempiä kankaita tytöllä, vaikka pojilla tykkään niistä tosi paljon.

Tyttö saikin sitten bodyn tästä kissa-kankaasta. Kokeilin toista kertaa Happy Squirrel -kaavaa (ob 1/12) ja tällä kertaa kanttaukset menivät paremmin, kun tiesin kiristää enemmän ommellessani. Hihoissa Hilcon campan, jonka pohjaväri sattui olemaan ihan sama kuin kissoissa. resoriksi laitoin tumman lilaa. Tällä kertaa sain nepparit kiinni ensiyrittämällä. Jee! Kokona tässä 80. 

Pupuneiti

Tilasin Neenuskalta ison kasan kankaita, joukossa nämä raitakankaat. Ne ovat jotenkin ihanan jämäköitä ja hyvälaatuisen tuntuisia. Nämä samanväriset valko-fuksiat raitakankaat huusivat päästä samaan paitaan. Pelkkä raitapaita on mielestäni vähän tylsä, niin päätin applikoida eteen pupun. Olen tehnyt lorukortin samalla pupukuvalla ja tyttönen tykkää kuvasta kovasti. Siksi tein paitaankin pupun. Lisäsin pupulle kuitenkin silmäripset hetken mielijohteesta ja pupusta tuli pupuneiti. Kovasti tyttönen tykkäsi paidastaan ja yritti pukea sitä heti päälleen. Valitettavasti ei sattunut olemaan kameraa käsillä. Kaavana Bambi-mekossakin käytetty Little Lambs, mutta tällä kertaa ilman suurempia muutoksi (paitsi että jätin resorit pois hihansuista). Kokona 92 ilman saumavaroja ja se on passeli 80 kokoa käyttävälle. Luonnossa pupu näkyy ihan hyvin, vaikka on valkoisella pohjalla. Kuva vääristää myös värejä, sillä tuo punainen on tosiaan sellainen tumma fuksia, ei kirkkaanpunainen.

Neljä ja puoli!

Isoveljellä on parikin paitaa, jossa on numero 5 (eli hänen ikänsä). Pikkuveli on ollut vähän surullinen, kun hänellä ei ole nelospaitaa. Niinpä ompelin hänelle sellaisen tässä yhtenä iltana hänen ollessaan ulkona leikkimässä. Kun näytin paidan hänelle, ensimmäinen kommentti oli: "mä olen kyllä jo neljä ja puoli!". Juu, totta. Neljä ja puoli ei vain näytä ihan niin hyvältä paidanrinnuksessa. Onneksi tämäkin kelpasi.

Kaavana ob 1/12 raglanhihainen ja totesin taas, että on vähän turhan leveä. Olin leikannut tämän paidan jo kuukausi sitten, ennen kuin oli tehnyt yhtään paitaa 4/12 Little Lambsilla. Tykkään paljon enemmän Little Lambsista, sillä se on malliltaan kapeampi ja sopii meidän rimpuloille. Turkoosi tähtikangas on Royal-Tuotteelta, samoin vihreä resori. Applikaatio on tehty joustofroteesta, jonka olen ostanut pari vuotta sitten.

PaaPii-bambimekko

Tiedättekö sen fiiliksen, kun olette ideoineet ja kuvitelleet mielessänne jonkin vaatteen ja kun se valmistuu, vaate on kuin onkin juuri sellainen kuin ajattelitte. Olen sen verran perfektionisti, että minulle käy niin aika harvoin. Yleensä lopputulos on ihan kiva, muttei täysin sitä mitä ajattelin. Tänään onnistuin. Mahtava tunne!

Kun näin tätä PaaPiin suloisen bambikangasta vasta mainostettavan, niin jotenkin se mielessäni muokkautui heti tällaiseksi mekoksi. Otin kaava-avuksi Ottobren 4/12 Little Lambin, jota muokkasin aika lailla: tein kaula-aukkoon halkion, pidensin ja levensin helmaa mekoksi ja huolittelin helman kantilla. Pidensin myös hihoja, sillä alkuperäisessä ohjeessa oli resorit hihansuissa, itse halusin pussilla olevan hihat. Levensin hihoja hihansuihin päin, jotta sain pussit tehtyä.  Kaava alkoi koosta 92, mutta ilman saumavaroja leikattuna tästä tuli hyvän kokoinen 80 kokoa käyttävälle tyttöselle.

Isolle pojalle

Tuntuu, että esikoinen on kasvanut hurjasti eskariin päästyään. Sunnuntaiaamuna hän odotti minua alakerrassa kovin ylpeänä siitä, että oli yksin hakenut lehden ulkoa postilaatikosta. Siihen oli pitänyt nähdä vähän vaivaa, sillä postilaatikon avaimet ovat korkealla avaintelineessä. Näppärä poika kantoi tietenkin tuolin eteiseen, otti avaimet, hiippaili ovesta ulos, kävi hakemassa lehden (sekin haastavaa, kun postilaatikko on kovin korkealla) ja hipihiljaa takaisin sisälle. Sain aamupalasämpylätkin juustolla ja kinkulla valmiiksi eteeni, kun esikko halusi kuulemma hemmotella äitiä. Ja ihan oma-aloitteisesti. Ihana poika!

Ihanalle pojallehan piti tehdä ison pojan paita. Mielestäni tämä Noshin lenkkarikangas on isommalle pojalle oikein sopiva. Kaavana tässä on Little Lamb ob 4/12 koossa 116. Ehkä ensi kerralla laitan leveydeksi 110, ehkä se riittäisi myös pituudessa. Hihat ovat kyllä oikein sopivan mittaiset.

Paidan kaveriksi tein ihan perushousut ruskeasta velourista. 

Ihqu kettu ja ei niin ihkut housut

Tällä viikolla postiluukusta on tipahdellut toinen toistaan ihanampia kankaita. Leikkelin heti alkuviikosta tämän Paapiin  ihqun kettukankaan keskimmäiselle paidaksi. Taidan olla siitä poikkeava, että en marinoi ihania kankaita, vaan haluan heti päästä ompelemaan niitä. Paidasta tulikin juuri niin ihana kuin ajattelin.

Kaapista löytyi Hilcon velouria palanen, joka on ihan samanväristä kuin nuo ketut. Sehän tietenkin huusi päästä kaveriksi tälle paidalle. Erään pitkän ja rankan työpäivän päätteeksi rentouduin leikkaamalla kankaan ja tänään sitten ompelun aloittaessani huomasin, että olin sitten leikannut vastoin langansuuntaa. Ou jee. Eipä sille enää mitään voinut. Housut niistä kuitenkin tuli, mutta kummallisesti saumat lähtivät ommellessä koko ajan erilleen toisistaan eikä näitä housuja voi kummoisiksi kutsua. Eiköhän niitä kuitenkin tule pidettyä, sen verran paljon keskimmäinen niihin ihastui.

Esikoinen ihastui myös kankaaseen ja pitikin sitten tilata hänelle kettua keltaisena. Se onkin jo postissa matkalla. 

Tällaisia ihanuuksia tällä viikolla saapui:

Vielä on Metsolan paketti postissa odottamassa noutoa. Miten niin karkasi mopo vähän käsistä...