Ystävänpäivämekko ja salainen ystävä

Osallistuin Saumanvaran (ompeluryhmä) salaisen ompeluystävän vaatevaihtoon. Pyysin jotain meidän pojille, kun tytölle tulee muutenkin ommeltua enemmän. Tänään haimme paketin postista ja sehän piti heti avata. Paketista paljastui esikoiselle tuubihuivi lempivärissä ja nimikirjaimella varustettuna sekä keskimmäiselle tosi siisti huppari. Esikoinen halusi huivin heti käyttöön ja laittoin sen päähänsä hatuksi. Menimme suoraan postista katsomaan Risto Räppääjää ja esikko piti huivia päässään koko esityksen ajan. Oli muuten kuopuksen ensimmäinen kerta elokuvissa ja hän tykkäsi kovasti. Kotiin päästyämme keskimmäinen halusi vaihtaa päälleen uuden hupparinsa. Se on oikein mieluinen sekä pojalle että äidille. Kiitos todella paljon salaiselle ystävälle!

Ompelin aamulla tyttöselle mekon, kun ajattelin että hänelle tulee suru, kun ei saa mitään. En tajunnut osallistua kahdella paketilla vaihtoon mukaan. Ilman sen kummempaa ennakkosuunnittelua otin kaapista Murun pupuneuloksen ja leikkasin sen mekoksi Hoopsin kaavaa apuna käyttäen. Laitoin taakse vetoketjun pukemista helpottamaan. Annoin mekon tytölle pussissa siellä postissa samaan aikaan kun pojat saivat omat lahjansa. Meillä oli oikein mukava ensimmäinen lomapäivä.

Lisää täydennystä

Tänään sain taas ompeluaikaa, kun sairaspäivystys jatkui keskimmäisen kanssa. Jatkoin keskimmäisen housutilanteen täydennystä samalla mallilla kuin eilenkin. Tällainen oli tänään lopputulos:

Arkiompelua

Huomaan selvästi ompeluajassa, että osittainen hoitovapaani päättyi vuoden vaihtuessa. Kummasti se yksi vapaapäivä enemmän viikossa auttoi, että a) oli aikaa ommella b) jaksoi ommella työviikon jälkeen. Normaali kahden päivän viikonloppu menee helposti perheen yhteisissä menoissa ja ompeluaikaa saa nipistettyä vain sieltä täältä. Arki-illat ovat tosi lyhyitä ja lapset selvästi kaipaavat syliä ja huomiota koulu- ja päiväkotipäivän jälkeen. Menneenä viikonloppuna sain sentään ommeltua salaiselle ompeluystävälle kaksi juttua pehmoiseen pakettiin. Vaikka nautin ompelusta, niin stressasin kovasti lopputulosta ja manasin jokaista vinoa tikkausta. Olisipa sitä täydellinen, mutta kun ei ole. Ehkä pitäisi vain olla ylpeä, että ainoastaan peruskoulun käsityön pakollisten tuntien kouluttamana pystyy tällaisiinkin ompelutuloksiin, eikä sitä harjoitteluakaan ole takana vajaata paria vuotta enempää. Osaisipa olla itselleen armollinen.

Tänään sain yllättävää ompeluaikaa, kun kuopus oli viikonloppuna alkaneen flunssan jäljiltä vielä liian räkäinen päiväkotiin. Tyttönen touhusi omiaan vieressäni, kun ompelin keskimmäiselle housut. Huomasin viikonloppuna, että poika on kasvanut ulos lähes kaikista housuistaan, eikä ihme, sillä vaatteet ovat pääasiassa kokoa 104 ja pojalla on pituutta 113cm.

Nämä housut on tehty omalla kaavalla. Leveys on suunnilleen 98, pituus 122. Jäivät vähän löysäksi kuitenkin vyötäröltä ja täytyy kiristää kuminauhaa. Olisinpa vain pujottanut sen kuminauhakujaan, enkä ommellut kiinni...

Laitanpa tähän ylös lasten mitat:   

                                                                                                       

Esikoinen 7v 2kk, 121cm 19,5kg

rinta 58cm

vyötärö 55cm

lantio 56cm

jalan sisäpituus 59cm

Keskimmäinen 5v 11kk, 113cm, 18kg

rinta 58cm

vyötärö 56cm

lantio 57cm

jalan sisäpituus 52cm

Kuopus 2v 9kk 93cm, 12,2kg

rinta 50cm

vyötärö 50cm

lantio 53cm

jalan sisäpituus 37cm

Kietaisumekkonen

Kietaisumekon ompeleminen on ollut mielessäni jo jonkin aikaa, mutta eteen ei ole tullut inspiroivaa kangasta. Ehdin tilata itselleni palan Noshin erikoisväristä Puppyä ja hetken mielijohteesta toteutin kietaisumekon siitä. Kaava-apuna käytin Ob 4/13 Princess Castle-mallia koossa 92. Tein hihoihin olalle pussitukset ja yhdistin ylä- ja alaosat. Aika reilu tämä on mitoitukseltaan, mutta ei haittaa, sillä tarkoitus onkin käyttää mekkoa vasta keväällä, sillä kangas on tosi ohutta ja tein kun hihat 3/4 pituisina, kuten alkuperäisessä kaavassa.

Sovituskuvat ovat taas tätä luokkaa:

Pikamekot

Viime viikko oli hektinen, sillä heräsin viime hetkellä tajuamaan, että väitöskirjani tutkimussuunnitelma pitäisi olla valmis perjantaina. Kirjoitin tutkimussuunnitelmaa töissä sen minkä kehtasin, kotona illat ja yöt. Ainoa rentoutumiskeino oli sauman ompelu silloin tällöin. Ennen perjantaita syntyi mekko tyttären valitsemista kankaista  (anteeksi ihan luokattoman huonot kuvat):

Perjantaina sain tutkimussuunnitelman valmiiksi klo 18 ja sen jälkeen painuin työhuoneeseen saksimaan zero waste -mekon tytölle. Yhtään monimutkaisempaan eivät aivot enää taipuneet. Tästä tuli kyllä lähinnä tunika, kun 40cm oli liian vähän mekkoon. 

Haastetta napinläven muodossa

Viime viikolla alkaneet pakkaset saivat huomaamaan, että lasten vaatekaapeista uupuu lämmikettä. Ensiksi ompelin tytölle sydänvelourista takin. Tein sen koossa 98, jotta takki olisi sopiva vielä kesälläkin, jolloin tällaiset ovat mukavia vähän viileämmällä säällä ihan päällystakkeinakin. Alunperin tarkoitus oli tehdä vetoketjullinen takki, mutten löytänyt mistään livekaupasta vaaleanpunaista avovetoketjua enkä jaksanut odottaa nettikauppojen toimitusta. Niinpä päädyin tekemään nappilistan. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes piti tehdä napinlävet. Kuvittelin että uudella ompelukoneellani se sujuu kuin vettä vaan - olihan edellisessä koneessakin ollut helppo yksivaiheinen napinläpi ja nyt oli alla parempi kone. Ensimmäinen napinläpi onnistui hienosti testitilkussa, mutta epäonnistui takissa.  Kun näin oli käynyt useamman kerran, päätin luovuttaa silta päivältä. Eilen yritin uudelleen. Sama tulos. Monen yrityksen ja erehdyksen kautta päättelin, että jostain syystä napinläpijalka tulkitsee paksua kohtaa kääntymiskohdaksi ja siksi napinlävet jäivät liian lyhyiksi. Kääntämällä kangas ylösalaisin, onnistuivat virheelliset napinlävet. Mutta kylläpä siinä meni aikaa!

Tämän parempaa sovituskuvaa en onnistunut saamaan. Tyttö on keksinyt alkaa pelleillä sovituskuvia otettaessa.

Noshin kevätuutta veivattuna

Tämän viikon ompeluryhmän veivihaasteena tuli Noshilta yllätyskangas. Perjantaiaamuna paketista paljastui kaunista turkoosia lintukangasta. Mietin ensin yhdistää sitä ruskea-vakoiseen pallotrikooseen, mutta juuri ennen ompelua tuli idea tästä tunikasta. Kaava-apuna oli Hoops, mikäpä muukaan. Katkaisin yläosan rinnan alta ja laitoin siihen tereen samasta vaaleanpunaisesta resorista kuin kanttaukset. Helmaan rypytys framilonilla tuohon eteen , hihat pitkiksi ja siinäpä se. Tunika oli melkein valmis, kun keskimmäinen tuli valittamaan ompelumetelistä (työhuone on juuri hänen huoneensa alapuolella), joten jätin hihansuiden viimeistelyn tälle päivälle. Hyvin kelpasi turkoosi tytölle ja hän halusi tunikan päälleen heti, kun sain sen valmiiksi. Sovituskuvat olikin se vaikeampi osuus...
                                            Tässä tunika eilen, ennen hihojen viimeistelyä